"Every shot, every save, every push-up, every shift, every drill, every life choice, every single thing you decide to do, everything counts "
12 Kanadan parasta joukkuetta. 3 ikäluokkaa. 7 päivää. Voittaja on Kanadan mestari. Tätä varten treenattiin koko kausi, nyt on pakko olla valmis.
"May the best team win!"
 |
| Team British Columbia |
Perjantai 27.3
Perjantaina päivällä lähdettiin kohti Wood Buffaloa, Albertaa. Lennettiin sellasella pikku koneella ja valtaosa matkustajista oli meidän joukkuelaisia ja niiden vanhempia. Se oli hauskin lento millä oon koskaan ollut, kuunneltiin musiikkia mini kaijuttimista ja laulettiin ja katsottiin vastustajajoukkueiden pelejä tietokoneelta. Jopa lentoemäntä lauloi ja tanssi mukana!
Lento kesti pari tuntia ja sitten laskeuduttiin Wood Buffaloon. Meidän hotelli oli noin viiden minuutin päässä lentokentältä joten sinne oli nopea ja helppo mennä. Ilta vietettiin hotellille asettuessa ja illalla mentiin joukkueen kanssa syömään Boston Pizzaan
Lauantai 28.3
Lauantai vietettiin joukkueen kanssa hauskaa pitämisessä ja illalla oli vielä vikat treenit ennen pelejen alkamista. Se jäähalli oli muuten niin lämmin treenata, etten oo ikinä aikasemmin pelannu ringettee niin kuumassa!
Sunnuntai 29.3
Sunnuntaina meillä oli tosi paljon vapaa-aikaa, mentiin sellaiseen öljy museoon, koska Wood Buffalo, tai tarkemmin ottaen Fort MacMurray on Kanadan öljypääkaupunki.
Sen jälkeen suunnattiin jäähallille fiilistelemään ja katselemaan paikkoja. Sieltä sitten jatkettiin takaisin hotellille valmistautumaan avajais seremoniaan. Ennen avajais seremoniaa mentiin ottamaan joukkuekuva, jote ei kuitenkaan koskaan jostain syystä saatu. Avajais seremonia oli hieno, jokaisesta joukkueesta valittiin yksi pelaaja osallistumaan taitokisaan. Ennen taitokisaa laulettiin Kanadan kansallislaulu ja jotkut tärkeät henkilöt piti puheita. Puheet loppuivat näihin sanoihin "May the best team win!" Ja siitä se sitten lähti käyntiin, se mitä varten oltiin treenattu koko kausi!
Maanantai 30.3
Maanantaina meillä oli ensimmäinen peli. Siinä oli vastassa St Albert. Voitettiin 4-0.
Iltapäivällä oli toinen peli, ensimmäinen peli jonka mä pelasi tässä turnauksessa. Se oli Team Quebecia vastaan ja voitettiin 5-1. Siitä oli sitten hyvä lähteä takaisin hotellille valmistautumaan tiistain peleihin.
Tiistai 31.3
Turnauksen toinen päivä, usein se päivä, jolloin tulee yllättäviä tuloksia ja kaikki voi kääntyä toisinpäin.
Aamupeli oli Eastman Flamesia vastaan. Ne on Manitobasta, jostain Winnipegin läheltä. Pelasin tässäkin pelissä ja voitettiin 2-1.
Muutaman tunnin päästä meillä oli peli Team Albertaa vastaan, hävittiin 2-1.
Keskiviikko 1.4
"Lohkopelejen" vika päivä! Aamulla herättiin aikaisin, eka peli oli jo kasilta aamulla. Se oli Nepean Ravesia vastaan, ne on Ontarion provinssista. En oikeen tiiä mitä tässä pelissä tapahtui, eka erä pelattiin hyvin ja peli oli tasaista. Tokassa erässä Nepean siirtyi johtoon ja sai tehtyä muutaman maalin eikä saatu tulosta enää tasattua. Hävittiin 6-2. Ei tosiaan kovin hyvä peli meiltä.
Iltapäivällä oli peli Regina Banditsia vastaan, olin tosi innoissani, koska oli taas mun vuoro pelata. Voitettiin 7-2.
Tultiin näin meidän lohkon kolmanneksi.
Torstai 2.4
Torstaina alkoi pudotuspelit. Meidän peli oli Team Manitobaa vastaan. Oli semi jännittävää koska se on aina vaan yhdestä pelistä kiinni. Voitettiin 4-2 joten meidän matka jatkui kohti perjantain semifinaaleja.
Perjantai 3.4
Semi-finaali päivä, kaikkien pitää olla valmiina taistelemaan ja antaa kaikkensa mitä ikinä se sitten vaatiikin, nyt mennään ja kovaa!
Vastassa oli kukapa muukaan, kun rakas vihollinen Nepean Ravens. Mentiin jäähallille hyvissä ajoin valmistaytymaan. Jännitti aika paljon, kun tiedettiin et nyt se on sit kaikki tai ei mitään. Voitolla pääsis finaaliin ja mitali olis varma.
Peli alkoi ja ei kauaakaan, kun tehtiin ensimmäinen maali. No, noin 20 sekuntia sen jälkeen Nepean tasoitti pelin 1-1. Seuraavan maalin teki Nepean, tiedettiin ettei enempää maaleja omaan päähän saa mennä. Sitten tasoitettiin peli 2-2. Kun oli vajaa 8 minuuttia peliä jäljellä me siirryttiin johtoon 3-2. Pelattiin hyvää ringetteä, kunnes oli yksi minuutti jäljellä ja meille tuli jäähy. Nepean otti aikalisän ja me tiedettiin että nyt ei saa mennä maalia.
Peliä jatkettiin ja kun oli 39 sekuntia peliä jäljellä, Nepeanin kultatyttö #14 Molly Lewis sai maalinkulmalle poikittais syötön ja tasoitti pelin 3-3. Molly Lewis on pelaaja, joka teki 27 Nepeanin 46 maalista.
Mentiin jatkoajalle ja kun sitä oli pelattu 4minuuttia 39 sekuntia, Nepeanin pelaaja otti rinkulan maalivahdin alueelta (tämähän ei sallittua ringetessä) ja laukoi voittomaalin.
Kyllä harmitti, suututti, ärsytti, sattui, itketti ja vaikka mitä, kun unelma Kanadan mestaruudesta kaatui tuomarin huonoon tuomarointiin.
Kyllä se vieläkin sattuu ja paljon, ajatella tätä peliä ja sitä hetkeä kun olin just torjunut laukauksen juuri ja juuri ja makasin jäänpinnassa ja katsoin kun vastustaja pelaaja otti pelivälineen maalivahdin alueelta ja teki voittomaalin.
Ei siinä muu auttanut, kun lähteä takaisin hotellille ja yrittää keskittyä lauantain pronssipeliin.
Lauantai 4.4
Heräiltiin aamulla ja lähdettiin hallille pronssipeliin. Se oli St Albertia vastaan. Tehtiin hyvä alkulämmittely ja oltiin valmiita pelaamaan pronssista. Se oli taas ihan meidän peli, johdettiin 2-0 kunnes toisessa erässä St Albert kavensi 2-1 ja sitten tasoitti 2-2. Viisi ja puoli minuuttia ennen pelin päättymistä St Albert siirtyi johtoon 3-2 ja ei saatu peliä enää tasoitettua, joten se jäi voittomaaliksi. St Albert otti pronssia, ja me tultiin neljänneksi.
Finaalissa pelasivat Nepean Ravens ja Team Alberta. Nepean voitti 3-0
Tässä top 4 järjestys:
1. Nepean Ravens, Ontario
2. Team Alberta
3. St Albert, Alberta
4. Team British Columbia
Illalla oli päättäjäis seremonia, johon joukkueet aina pukeutuu hienosti ja viettää aikaa muiden joukkueiden kanssa. Tänä vuonna siellä oli sellainen diskon tapainen juttu, jossa DJ soitti musiikkia ja siellä oli kaikenlaista pientä purtavaa. Sen lisäksi oli varsinainen päättäjäis seremonia, jossa kaikki joukkueet istuivat penkeillä sellaisessa salissa. Siellä valittiin turnauksen All Star kentälliset. Meidän joukkueen ainoa tähdistöön päässyt oli meidän toinen maalivahti Sarah MacDonald.
 |
| Ennen pronssipeliä laulettiin Kanadan kansallislaulu |
 |
| Minä, meidän valmentaja Harold ja sen tytär Ingrid |
 |
| Minä ja Brianne |
Sunnuntai 5.4
Sunnuntaina vaan pakkailtiin tavarat kasaan ja lähdettiin lentokentälle. Lento meni Edmontonin kautta, joten se oli vähän pidempi, kuin lento sinne.
Vaikka ei ollakkaan ihan tyytyväisiä tulokseen, Kanadan neljänneksi paras joukkue ei oo yhtään huono. Meillä oli hauska reissu ja mulla tulee olemaan kova ikävä mun joukkuelaisia, valmentajia ja vanhempia, joista tuli mulle tosi tärkeitä tän kauden aikana. Tää joukkue on tosiaankin perhe, hiouduttiin niin hyvin yhteen, kun vietettiin niin paljon aikaa yhdessä jäähallilla, jengi-illoissa, matkustaessa ja kaikessa mitä tehtiin yhdessä. Tämä oli mulle tosi tärkeä, ihana ja todella ikimuistoinen kausi. Olen sanoinkuvailemattoman kiitollinen tälle joukkueelle ja valmentajille, jotka teki niin paljon töitä meidän joukkueen menestyksen eteen. Vaikkei mitaleita näistä kisoista tullut, voin rehellisesti sanoa, että musta tuntuu, että oltiin taidollisesti paras joukkue näissä kisoissa. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun sain pelata näiden upeiden ringette pelaajien kanssa tällä kaudella.
-Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti